Rajapinta on installaatio, jossa s\u00e4\u00e4nt\u00f6jen, satunnaisuuden, algoritmien ja datan todellisuus hakee loputtomasti muotoaan. Se tuo ilmi tiedollisen ep\u00e4varmuuden, joka el\u00e4\u00e4 mitallistetun tiedon ja kokemuksellisten tuntemuksien rajapinnassa.<\/p>\n
Installaatio koostuu kahdesta osuudesta, joista ensimm\u00e4isess\u00e4 loputtomasti hahmoaan hakeva algoritmimainen muoto muuttuu katsojan et\u00e4isyyden mukaan. Sama keh\u00e4m\u00e4inen muoto toistuu toisen teoksen viivoissa, jotka muodostavat tunnistamattoman tiedon \u00e4\u00e4riviivoja. Ne ovat vuosirenkaita, sormenj\u00e4lki\u00e4 tai tuntemattomia topografioita, olematta kuitenkaan n\u00e4ist\u00e4 mit\u00e4\u00e4n. Katsojan liikett\u00e4 tarkkailee konen\u00e4k\u00f6, jonka vaikutusten tutkiminen vaatii l\u00e4sn\u00e4olon ja vuorovaikutuksen opettelua. Lopputuloksena on mitallistetun tiedon ja muodottomien tuntemusten rajapinnassa el\u00e4v\u00e4 tiedollinen ep\u00e4varmuus.<\/p>\n
S\u00e4\u00e4nt\u00f6jen ja satunnaisuuden luomien algoritmisten muotojen ja maisemien edess\u00e4 l\u00e4sn\u00e4olijan katseeseen vastaa keinotekoinen representaatio, jonka aistittomuus \u2013 silm\u00e4t, korvat, nen\u00e4 ja suu ovat neuloilla kiinnitettyjen paljettien peitt\u00e4m\u00e4t \u2013 tuo ilmi erilaisten heijasteiden ja tulkintojen moninaisuuden omien mieltymysten mukaisesti. Toisaalta mykk\u00e4 p\u00e4\u00e4 on samaan aikaan sek\u00e4 idealisoitu ett\u00e4 vangittu.<\/p>\n
N\u00e4yttelyn vuorovaikutteisessa installaatiossa, s\u00e4\u00e4nt\u00f6jen ja satunnaisuuden luomien algoritmisten muotojen ja maisemien keski\u00f6ss\u00e4, olemme itse katsojina ja vaikuttajina. Teos johdattelee kokijansa tiedollisen ep\u00e4varmuuden \u00e4\u00e4relle, ja tuo esille meit\u00e4 ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4n valtavan digitaalisen informaatiomassan. Samalla se rinnastaa teknologisen vuorovaikutuksen ja suhteemme ymp\u00e4rist\u00f6\u00f6mme.<\/p>\n
Installaation vuorovaikutuksessa avainasemassa on katsojien kehollinen liikehdint\u00e4. Teos realisoituu ainoastaan vuorovaikutuksessa katsojan kanssa, eik\u00e4 se toistu koskaan t\u00e4ysin samanlaisena.<\/p>\n
\u201cHaluamme kartoittaa sit\u00e4, miten havainnoimme itse\u00e4mme teknologisen vuorovaikutuksen kautta, ja toisaalta miten omakohtaiset n\u00e4kemyksemme vaikuttavat vuorovaikutukseemme sek\u00e4 muiden ihmisten ett\u00e4 ymp\u00e4rist\u00f6mme kanssa. Teoksessa l\u00e4sn\u00e4olo vaikuttaa havaintoihin ja vastavuoroisesti havainnot peilautuvat l\u00e4sn\u00e4oloon.\u201d<\/p>\n
Teos tuo my\u00f6s esille, miten el\u00e4mme digitaalisen informaation ymp\u00e4r\u00f6imin\u00e4, ja miten ajallemme on yh\u00e4 t\u00e4rke\u00e4mp\u00e4\u00e4 l\u00f6yt\u00e4\u00e4 todellisia n\u00e4kemyksi\u00e4 ja merkityksi\u00e4 kasvavan tietom\u00e4\u00e4r\u00e4n seasta, sill\u00e4 kykymme tuottaa informaatiota on ylitt\u00e4nyt kykymme ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 sit\u00e4.<\/p>\n