Tea Söderlundin öljyväri- ja pastellitekniikalla tehdyt työt liikkuvat toden ja fantasian, värimaailmojen ja mielenmaisemien välisellä alueella. Tässä näyttelyssä Söderlund laajentaa ilmaisuaan ja avaa kokonaan uusia näkymiä. Työt irtoavat totutuista kehyksistä myös kirjaimellisesti; ne on osittain kehystetty käytöstä poistettuihin ikkunankarmeihin. Ikkunat on tempaistu sijoiltaan: artefaktit, joiden alkuperäisenä tehtävänä on näyttää muttei näkyä, muuttuvat osaksi taideteoksen kokonaisuutta. Söderlundin työt kutsuvat katsojan kiehtovaan visuaaliseen ja käsitteelliseen pohdintaan: olemme tottuneet pitämään ikkunasta avautuvaa näkymää itsemme ulkopuolella olevana todellisuutena, mutta missä mielessä ikkunankarmilla kehystetty taideteos on todellisuutta meidän ulkopuolellamme, ja missä määrin teoksen merkitys muodostuu vasta mielemme sisällä?
Söderlundin töissä rinnastuvat todellisuus ja mielikuvitus, luonto ja ihmisen rakennelmat, avaruuden mittaamattomuus ja ihmisen tarve asettaa sille hahmotettavat puitteet.
Kari Kuisman teosten lähtökohtana on vesi ja sen eri elementit. Kuisma on tutkinut valon ja veden vuorovaikutusta, heijasteita, joita vesi ja jää jättävät luontoon. Perimmäisenä ajatuksena on valon ja varjon vaihtelu ihmisen elämässä, ihmismielessä. Kuisman teosten materiaali on ikkunalasi, jota hän leikkaa ja kerrostaa tehostaen kerrostusta liittämällä osaset yhteen lasisilikonilla. Liitosaineen väri määrittää lasikerrosten sisään jäävän ´luurangon´ eli rakenteen vaikutuksen teoksen kokonaisuuteen. Aiempien lyijylasiteosten lisäksi Kuisma on vähitellen suuntautunut veistosmaiseen ilmaisuun. Kari Kuisma on viimeisinä vuosikymmeninä keskittynyt lähes pelkästään lasimateriaalin käyttöön teoksissaan.
