Mediataideryhmä {TES} sai tilaisuuden tuoda teoksensa Turkuun, kun Turun Taidehalli avasi ovensa alkuvuonna 2019.
Vanhalla Raatihuoneella toimiva Taidehalli tarjosi uudenlaiset puitteet installaatiolle, joka on aiemmin nähty vain Porissa.
Yhteys on taiteen ja teknologian leikkauspisteessä tapahtuva installaatio, joka reagoi katsojan puhallukseen. Se tarjoaa kokijalleen omalaatuisen tavan vaikuttaa teoksen sisältöön, joka puolestaan herättää kysymyksiä esimerkiksi tekijyyden käsitteestä. Teoksessa tekijyys limittyy myös muistamisen ja muistin kysymyksiin. Teoksen äärellä voi pohtia, miten muistikuvamme muuttuvat aina hieman toisenlaiseksi, kun palautamme ne mieleemme. Muistot muuttuvat lopulta tarinoiksi, joita kerromme itsestämme itsellemme.
Emme kuitenkaan halua rajata teoksen tulkinnallista kehystä liian tarkasti, vaan tarkoitus on, että teoksen vuorovaikutustapa sekä immersiivinen visualisointi ja äänimaailma luovat kokemuksen, joka mahdollistaa tulkinnallisen moninaisuuden.
{TES} on vuonna 2018 perustettu mediataideryhmä, jonka teokset avaavat ihmisten ja teknologioiden vuorovaikutusta. Ne pohtivat esimerkiksi sitä, miten uudet teknologiat vaikuttavat taiteen kuluttamiseen sekä luomiseen, ja millainen vaikutus uusilla teknologioilla on tekijyyden käsitteeseen. Ryhmässä vaikuttavat Tea Söderlund, Eetu Henttonen ja Sami Luusalo.
Ryhmä haluaa teoksillaan kartoittaa sitä, miten katsojan toiminta ja teoksen reaktiivisuus luovat esteettisen ja kognitiivisen kokemuksen.
Teokset realisoituvat kokonaisuudessaan vain vuorovaikutuksessa katsojan/kokijan kanssa:
Olemme kiinnostuneet siitä, miten interaktiivinen teos saa muotonsa aina uudelleen jokaisen katsojan kohdalla, jolloin teoksen estetiikka ja merkitys ei muodostu ainoastaan valmiin teoksen formaalisista seikoista vaan myös vuorovaikutuksen tapahtumasta. Katsoja on siis aina kehollisesti mukana teoksen kokemuksen luomisessa.
Esteettisen kokemuksen lisäksi katsojan on tiedollisesti pohdittava teoksen hallinnan toimivuutta ja kokonaisuuden muodostumista prosessuaalisten tapahtumien perusteella. Toisin sanoen hänen huomionsa ei keskity vain olemassa olevaan, visuaaliseen teokseen vaan myös vuorovaikutuksen keinoihin ja omaan keholliseen rooliinsa. Lopulta vuorovaikutteisissa installaatioissa kiinnostavaa onkin se, miten ne yhdistävät kehollisen toiminnan emotionaalisiin ja kognitiivisiin prosesseihin. Katsojan on toimittava kuitenkin teoksen sisäisten sääntöjen mukaisesti, joten kyse on aina sattuman ja hallinnan välisestä tasapainosta.
Installaatiossa tilan keskelle on asetettu jalusta, jonka päällä on vanerista rakennettu laatikko. Laatikon yläpinnan läpäisee ohut varsi, jonka päässä on paperista taiteltu kukka. Lisäksi tilan seinälle on projisoitu kullanvärisiä solumaisia kohteita, jotka vaikuttavat leijuvan mustassa avaruudessa. Puhaltamalla paperikukkaa, avaruudessa leijuvat solmukohdat alkavat luoda rihmamaisia yhteyksiä ympäröivään tyhjyyteen.
Teoksen vuorovaikutuksessa avainasemassa on paperinen kukka. Origameille ominaiset taitokset ovat muuttaneet staattisen paperin dynaamiseksi esineeksi, joka toimii itsenäisenä kineettisenä veistoksena ja samalla muuttaa puhalluksesta syntyvän analogisen kiertyvän liikkeen digitaaliseksi signaaliksi.
Rihmojen määrä ja nopeus riippuvat puhalluksen nopeudesta ja pituudesta. Olennaista on kuitenkin se, että jokaisella puhalluksella rihmojen muoto ja määrä vaihtelevat, joten tuloksena syntyvä hermoverkkoa muistuttava kudelma on jokaiselle erilainen ja aina ainutkertainen. Verkostoa kuvaava kamera kiertelee hitaasti ympärillä, kun uusia yhteyksiä syntyy ja vanhoja katoaa. Teokseen kuuluu olennaisena osana myös äänimaisema, joka sekin mukautuu puhallukseen.
Yhteys oli esillä Turun Taidehallissa 1.3.-24.3.2019
